Majoneesia

Taas on vierähtänyt jonkin aikaa viimeisimmästä kirjoituksesta. Juhannus meni mukavasti ulkoillen ja mökillä juhlien. Kerrankin ei tarvinnut olla töissä. Juhannusaattona oli kunnon rai-rai-meininki kun tanssahtelimme hyttysmyrkyssä tuoksuen Baddingin säestämänä. Mitään miesjuttuja minulla ei ollut (Vaikea oli kyllä samalla reissulla mukana). Päädyin lohduttamaan kavereita ja selvittelemään toisten draamoja. Tämä oli myös ensimmäinen juhannus, kun tein taikoja. Tyynyn alle valiutui muutama kaunis kukka. Silti en nähnyt tulevaa aviomiestä unissani. Ehkä nyt ei ole vielä minun vuoteni, tai sitten minusta tulee vanhapiika.

Luulin mokanneeni eräs ilta K:n suhteen. Minulla tuli pupu pöksyyn, kun tapasimme pubissa. Hän tuli katsomaan peliä, ja itse olin muuten vain istumassa. Olimme kohta samassa seurueessa. Mietin koko illan, että haluaisin ehdottaa jatkoja, mutta jotenkin en saanut sanottua sitä. Minulla on siihen kaikenlaisia tekosyitä. Ajattelin, että mahdollisuuteni kesähelluiluun tai johonkin meni totaalisesti, kun luulin K:n lähteneen eksänsä kanssa kotiin. No, ilmeisesti näin ei käynytkään.

Seuraavana päivänä koin mukavan yllätyksen. K kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan syömään. OK, hän oli kysynyt muitakin mukaan, ja itse paniikissa pyysin kaikkia, jotka tulivat mieleeni. Ketään ei liittynyt seuraamme. Jännitti ihan helvetisti.

Olin tarkoituksella vähän myöhässä. En olisi varmaan pysynyt nahoissani, jos olisin ollut ravintolassa ennen häntä. Mulla oli hauskaa. Vaikka olikin hiukan outoa olla kaksi, kun olen tottunut näkemään häntä porukassa. Saattoipa vaan molempia jännittää, sillä räpelsimme kilpaa savetteja. Kun olimme syöneet, lähdimme vielä istuskelemaan. Seuraan oli tarkoitus liittyä muitakin, mutta ilmeisesti planeettojen asennot olivat niin suotuisat, että muut olivat kaikki olivat pahasti myöhässä. Olin varautunut iltaan viinillä, joten ehdotin, että menisimme luokseni odottamaan muuta porukkaa. Pari kaveriamme liittyikin siihen mennessä seuraamme. Joimme viiniä luonani ennen pystybaariin siirtymistä.

Ilta meni normaaliin tapaan. Tanssimista, keskusteluja ja tuttuja. Olin päättänyt tehdä siirtoni. Tiesin, että tällä kertaa en jäätyisi, kun ehdottaisin jatkoja. No, sitten tuli Hiekottaja. Hiekottaja on yhteinen ystävämme, joka meni ehdottamaan pitsaa ja kyytiä K:lle. Lähdin tottakai pitsalle mukaan. Söin hampurilaisen, jonka kastiketta valui leualleni, vaikka yritin syödä nätisti. K katsoi minua vähän pidempään. Mitään sanomatta hän pyyhkäisi kastikkeen sormellaan ja nuolaisi sitä. Jossain vaiheessa K sanoi jotain siihen suuntaan, ettei hänellä ole puhelinnumeroani. En osannut oikein reagoida siihen. En uskaltanut sanoa: "Hei, no tässä se on 040..." En halunnut kertoa sitä muiden kavereiden nähden.

Yksin kotiin tullessani mietin, olisinko laittanut hänelle facebookin inboxiin numeroni. En tehnyt sitä. Luulen ja toivon, että tästä kehkeytyy vielä jotain. Sen verran mahanpohjassani jylläsi, kun K kosketti leukaani.

PS. Tämä oli sadannes kirjoitukseni tähän blogiin!